Eipa sita nakojaan pysty pitamaan blogipiavityksia tasaisin valein. Jos kirjoittaisin englanniksi tai jos olisi suomalaiset aakkoset tassa labrankin koneella, olisi ehka ollut vahan paremmin mahdollisuuksia.
Yhdeksan yota ja kaksi konferenssia olisi jaljella. Meinaa tulla paniikki ja kiire. Tanaan pitaisi myos tyhjentaa huone ja raahata kamat kaverin luo ja voi apua. Paikallisen tilini tyhjensin ja suljin tanaan.
Kaikki on taas niin lopullista. Ihan kamalaa.
maanantai 20. kesäkuuta 2011
torstai 24. maaliskuuta 2011
Kirkko
Enpä näköjään kirjoittanut kirkkokäynnistänikään mitään. Labrakaveri, jonka kanssa olen täällä eniten tekemisissä, käy aktiivisesti kansainvälisessä kirkossa. Menin sitten uteliaisuuttani mukaan ja oli kyllä ihan kokemus. Täytyy harkita josko kävis joskus toisenkin kerran, muttei ihan joka viikko kyllä. :D
Aivan huippua oli se, että seremonia sisälsi paljon musiikkia. Bändi soitti ja kuoro lauloi ensimmäisen puolisen tuntia ja yleisökin osallistui laulamiseen. Valitettavasti papilla oli hyvin puhuttavaa, koska Japanin tragedia oli juuri sillä viikolla tapahtunut, joten saarna jatkui ja jatkui, ilmeisesti pidempään kuin normaalisti. Tuskaista sen kuuntelemisesta teki se, että olin aika vahvasti eri mieltä asioista ja saarnan rakenne oli huonosti organisoitu. Ilmeisesti oli kuitenkin joutunut Japanin vuoksi muokkaamaan sitä, joten rakenteen huonous ehkä annetaan anteeksi, aiheista onneksi voidaankin olla eri mieltä.
Tuolla myös huomasi, kuinka hurmoksiin ihmiset voivat uskossaan mennä. Oli kiehtovaa seurata, kuinka eräät seurasivat päivän lukukappaletta omasta merkintöjä täynnä olevasta raamatustaan. Nostivat kädet ilmaan aina ylistettäessa Herran kaikkivoipuutta ja anteeksiantoa tai pyydettäessä suojelua ja huutelivat aamen, kun tunsivat sen tarpeelliseksi.
Jumalanpalveluksen jälkeen kirkko tarjosi donitseja ja kahvia. Pappikin tuli meille opastamme odottaessa puhumaan ja olisi esitellyt meidät vaikka kelle. Onneksi olimme sopineet jo muuta ja meillä oli syy lähteä tilaisuudesta nopeammalla aikataululla. Loistava paikka siis tutustua ihmisiin ja saada apua, jos sitä jossain vaiheessa englanniksi tarvitsee, mutta samalla myös kaikessa yliystävällisyydessään melko pelottavaa. Olisi voinut jopa harkita liittävänsä nimensä toimintaan, jos olisi täällä pidempään kuin vain muutaman kuukauden. Ei niinkään kirkon, vaan ihmisten ja palveluiden suhteen.
Kirkko itsessään sijaitsi vanhassa yökerhossa ja ilmeisesti tiloja oli korkean rakennuksen useammassa kerroksessa. Seurakunnan kun kerrottiin omistavan mm. englanninkielisen kirjaston ja tarjoavan muutaman tunnin ajan viikossa ilmaisen lääkäripalvelun.
Aivan huippua oli se, että seremonia sisälsi paljon musiikkia. Bändi soitti ja kuoro lauloi ensimmäisen puolisen tuntia ja yleisökin osallistui laulamiseen. Valitettavasti papilla oli hyvin puhuttavaa, koska Japanin tragedia oli juuri sillä viikolla tapahtunut, joten saarna jatkui ja jatkui, ilmeisesti pidempään kuin normaalisti. Tuskaista sen kuuntelemisesta teki se, että olin aika vahvasti eri mieltä asioista ja saarnan rakenne oli huonosti organisoitu. Ilmeisesti oli kuitenkin joutunut Japanin vuoksi muokkaamaan sitä, joten rakenteen huonous ehkä annetaan anteeksi, aiheista onneksi voidaankin olla eri mieltä.
Tuolla myös huomasi, kuinka hurmoksiin ihmiset voivat uskossaan mennä. Oli kiehtovaa seurata, kuinka eräät seurasivat päivän lukukappaletta omasta merkintöjä täynnä olevasta raamatustaan. Nostivat kädet ilmaan aina ylistettäessa Herran kaikkivoipuutta ja anteeksiantoa tai pyydettäessä suojelua ja huutelivat aamen, kun tunsivat sen tarpeelliseksi.
Jumalanpalveluksen jälkeen kirkko tarjosi donitseja ja kahvia. Pappikin tuli meille opastamme odottaessa puhumaan ja olisi esitellyt meidät vaikka kelle. Onneksi olimme sopineet jo muuta ja meillä oli syy lähteä tilaisuudesta nopeammalla aikataululla. Loistava paikka siis tutustua ihmisiin ja saada apua, jos sitä jossain vaiheessa englanniksi tarvitsee, mutta samalla myös kaikessa yliystävällisyydessään melko pelottavaa. Olisi voinut jopa harkita liittävänsä nimensä toimintaan, jos olisi täällä pidempään kuin vain muutaman kuukauden. Ei niinkään kirkon, vaan ihmisten ja palveluiden suhteen.
Kirkko itsessään sijaitsi vanhassa yökerhossa ja ilmeisesti tiloja oli korkean rakennuksen useammassa kerroksessa. Seurakunnan kun kerrottiin omistavan mm. englanninkielisen kirjaston ja tarjoavan muutaman tunnin ajan viikossa ilmaisen lääkäripalvelun.
Aika kuluu, minä en.
Eipä sitä uskoisi olleensa täällä jo lähes kuukauden! Mihin nämä päivät oikein kuluu?
Mitäpä sitä tuli taas tuossa välissä tehtyä. Ah, tuli ruokailtua hyvin. Hyvä ruoka ja massu täynnä tarkoittaa hyvää mieltä. Asuntolan ruokalan antimet eivät niin kovin usein aiheuta mielihyvää, vaikka yleensä ihan syömäkelpoista saattaa ollakin, mutta säännölliset käynnit mäkissä ja paikallisten kanssa muualla, pelastavat aina viikkoa. Ulkonasyönti kun ei paljon edes maksa. BigMac-ateria on 5000wonia eli vajaan nelisen euroa. Suunnilleen samoihin hintoihin menee myös paikalliset paremmat ruuat. Pitsa on ehkä kalleinta mitä olen ulkona syönyt ja se maksoi euroiksi muunnettuna noin kympin.
Viime viikonloppuna käytiin Beumeosa-temppelissä kävelemässä ja sen vieressä olevalla vuorella sijaitsevan linnoituksen luona. Tuli tosiaan vähän käveltyä, kun mentiin kivikkoista mäkeä noin tunti ylöspäin. "Kaapeliauto" toisella puolen linnoitusta oli aika pelastava. Jalat ihan poikki lähes kymmenen kilometrin kävelyn jälkeen. :D Sunnuntaina oli ihan kivaa, että oli sadepäivä ja sai parannella jalkoja kämpillä. Sen siitä saa, kun ei treenaile säännölisesti.
Nyt ollaan sunnuntaina menossa mansikka- ja teetiloille, sekä katsomaan kukkivia puita johonkin. En oikeasti edes tiedä mille paikkakunnalle ollaan menossa, mutta reissu on ihan edullinen ja kun kerran mahdollisuudesta kerrotaan ja autetaan varaamaan matka, niin tokihan me mennään. :)
Mitäpä sitä tuli taas tuossa välissä tehtyä. Ah, tuli ruokailtua hyvin. Hyvä ruoka ja massu täynnä tarkoittaa hyvää mieltä. Asuntolan ruokalan antimet eivät niin kovin usein aiheuta mielihyvää, vaikka yleensä ihan syömäkelpoista saattaa ollakin, mutta säännölliset käynnit mäkissä ja paikallisten kanssa muualla, pelastavat aina viikkoa. Ulkonasyönti kun ei paljon edes maksa. BigMac-ateria on 5000wonia eli vajaan nelisen euroa. Suunnilleen samoihin hintoihin menee myös paikalliset paremmat ruuat. Pitsa on ehkä kalleinta mitä olen ulkona syönyt ja se maksoi euroiksi muunnettuna noin kympin.
Viime viikonloppuna käytiin Beumeosa-temppelissä kävelemässä ja sen vieressä olevalla vuorella sijaitsevan linnoituksen luona. Tuli tosiaan vähän käveltyä, kun mentiin kivikkoista mäkeä noin tunti ylöspäin. "Kaapeliauto" toisella puolen linnoitusta oli aika pelastava. Jalat ihan poikki lähes kymmenen kilometrin kävelyn jälkeen. :D Sunnuntaina oli ihan kivaa, että oli sadepäivä ja sai parannella jalkoja kämpillä. Sen siitä saa, kun ei treenaile säännölisesti.
Nyt ollaan sunnuntaina menossa mansikka- ja teetiloille, sekä katsomaan kukkivia puita johonkin. En oikeasti edes tiedä mille paikkakunnalle ollaan menossa, mutta reissu on ihan edullinen ja kun kerran mahdollisuudesta kerrotaan ja autetaan varaamaan matka, niin tokihan me mennään. :)
perjantai 11. maaliskuuta 2011
Perjantai
Perjantai tuli taas, tosin nyt ollaan jo melkein lauantain puolella. Olihan melkoinen perjantai.
Kerrotaanpa ensin torstaista, jolloin oli vielä turvallista käydä rannalla, ja kävinkin. Kävin näet katsomassa tuon meidän lähibiitsin, johon on puolisen kilometriä matkaa. On muuten melkoisen pitkä ja luonnollisesti rannat täynnä asutusta. Ehdottomasti hienoin ulkoilmakuntosali minkä olen ikinä nähnyt! Parit kuvat otin siitäkin, mutten kehdannut kovin montaa, kun mummot ja papat treenailivat niin ahkerasti. Koskas olette muuten viimeksi nähneet miehen treenaamassa puku päällä? Tai pukumiehen roikkumassa jaloistaan leuanvetotangossa? Sellaisessa, joita Suomessakin on kuntopolkujen vieressä ja joissa voi roikkua. Juu, ehkä harvemmin, mutta täällä niitä näkyi useampia. Pisti vaan pohdituttamaan josko tuota kehtaa mennä kertaakaan lenkille ihan juoksupuvussa. :D
Ja tää perjantai. Jos eilen lintsasin labralta puolet iltapäivästä ja kävin biitsillä, niin tänään menin ihan kiltisti paikalle Korean tuntien jälkeen. Iltapäivästä ikkunan ulkopuolelta alkoi kuulua ihan hullua melua, joku hakkasi selkeästi jotain rumpuja ja ihan kuin kattilan kansia. Labran porukka huuteli mulle, että mee pihalle ja ota kamera mukaan ja meikähän meni. Siellä oli lukukauden aloittajaisiin liittyvä seremonia, jossa jotkut (professorit?) käy rukoilemassa matolla, jonka eteen on tehty alttari. Alttarille oli aseteltu possun pää ja leivoksia tai hedelmiä tms. ja possun suuhun sitten laitettiin ilmeisesti rahaa. Kun rukoilu oli suoritettu, henkilöt nousivat ja heittivät lähinnä kolikoita opiskelijoille, jotka istuivat maassa rukoilijoiden takana.
Ilmeiseti koko rituaalin pitäisi tuottaa onnea ja possun/sian päätä selitetään sian roolilla onnea tuottavana eläimenä. Katsotaan, jos saisin lisättyä joku päivä vähän kuvia tännekin, facebookiin nyt ainakin koittaisi.
Siitä kun palailin hämmentyneenä labraan, niin tuli kysely josko tahdon lähteä ulos päivälliselle. Asuntolan ruokaa kun voi verrata ehkä suomalaiseen kouluruokaan, niin tottahan mielelläni. Matkalla ravintolaan tuli vastaan jotain tyyppejä, joilta saatiin mainokset bändi-illasta eräässä lähellä olevassa bilepaikassa. Naureskeltiin siinä mun turhankin selkeälle ulkomaalaisen olemukselle, joka vetää kaikkia bilekutsujia puoleensa ja mentiin syömään.
Labrakaverin kanssa innostuttiin sitten kuitenkin lähtemään myös niitä bändejä katsomaan. Sisään maksettiin 3000wonia (n. 2e) ja siihen kuului ilmainen olut. Bändit olivat suorastaan yllättävän hyviä. Kovin pitkään ei kuitenkaan oltu ts. vain pari tuntia, koska toisen piti vielä päästä töihin ja alkoi tussa itsellekin tulla olo, että voisi kotiin siirtyä.
Kotona onkin sitten luettu uutisia Japanin järistyksestä ja tsunamista. Olo on turvallinen, mutta epäuskoisen epäturvallinen. Tiedän, ettei aaltojen suunnan pitäisi olla tämä ja kaiken pitäisi muutenkin järjen mukaan olla varsin ok tällä suunnalla, mutta on tuo kuitenkin niin lähellä, ettei oikein tiedä mitä ajatella. Ei ole tullut oltua näin lähellä isompia luonnon mullistuksia ikinä ja ehkä olisin lopunkin elämäni näistä kauempana selvinnyt. Toivottavasti nyt kuitenkin selvitään kaikkialla mahdollisimman vähällä, vaikka kuvat Japanista ovatkin aika hurjia.
Pitäisi kai nukkumaankin mennä, kello hyvin lähellä puolta yötä ja aamupäivästä pitäisi olla labralla kuuntelemassa ihmisten esityksiä projekteistaan. Nuo Japanin uutiset kuitenkin pitävät hitusen adrenaliinitasoja ylhäällä, mutta josko tästä saisi itsensä rauhoitettua unten maille, kun lopettaisi uutisten lukemisen ja lukisi jotain rauhallisempaa. :)
Turvallista viikonloppua ja kevättä!
Kerrotaanpa ensin torstaista, jolloin oli vielä turvallista käydä rannalla, ja kävinkin. Kävin näet katsomassa tuon meidän lähibiitsin, johon on puolisen kilometriä matkaa. On muuten melkoisen pitkä ja luonnollisesti rannat täynnä asutusta. Ehdottomasti hienoin ulkoilmakuntosali minkä olen ikinä nähnyt! Parit kuvat otin siitäkin, mutten kehdannut kovin montaa, kun mummot ja papat treenailivat niin ahkerasti. Koskas olette muuten viimeksi nähneet miehen treenaamassa puku päällä? Tai pukumiehen roikkumassa jaloistaan leuanvetotangossa? Sellaisessa, joita Suomessakin on kuntopolkujen vieressä ja joissa voi roikkua. Juu, ehkä harvemmin, mutta täällä niitä näkyi useampia. Pisti vaan pohdituttamaan josko tuota kehtaa mennä kertaakaan lenkille ihan juoksupuvussa. :D
Ja tää perjantai. Jos eilen lintsasin labralta puolet iltapäivästä ja kävin biitsillä, niin tänään menin ihan kiltisti paikalle Korean tuntien jälkeen. Iltapäivästä ikkunan ulkopuolelta alkoi kuulua ihan hullua melua, joku hakkasi selkeästi jotain rumpuja ja ihan kuin kattilan kansia. Labran porukka huuteli mulle, että mee pihalle ja ota kamera mukaan ja meikähän meni. Siellä oli lukukauden aloittajaisiin liittyvä seremonia, jossa jotkut (professorit?) käy rukoilemassa matolla, jonka eteen on tehty alttari. Alttarille oli aseteltu possun pää ja leivoksia tai hedelmiä tms. ja possun suuhun sitten laitettiin ilmeisesti rahaa. Kun rukoilu oli suoritettu, henkilöt nousivat ja heittivät lähinnä kolikoita opiskelijoille, jotka istuivat maassa rukoilijoiden takana.
Ilmeiseti koko rituaalin pitäisi tuottaa onnea ja possun/sian päätä selitetään sian roolilla onnea tuottavana eläimenä. Katsotaan, jos saisin lisättyä joku päivä vähän kuvia tännekin, facebookiin nyt ainakin koittaisi.
Siitä kun palailin hämmentyneenä labraan, niin tuli kysely josko tahdon lähteä ulos päivälliselle. Asuntolan ruokaa kun voi verrata ehkä suomalaiseen kouluruokaan, niin tottahan mielelläni. Matkalla ravintolaan tuli vastaan jotain tyyppejä, joilta saatiin mainokset bändi-illasta eräässä lähellä olevassa bilepaikassa. Naureskeltiin siinä mun turhankin selkeälle ulkomaalaisen olemukselle, joka vetää kaikkia bilekutsujia puoleensa ja mentiin syömään.
Labrakaverin kanssa innostuttiin sitten kuitenkin lähtemään myös niitä bändejä katsomaan. Sisään maksettiin 3000wonia (n. 2e) ja siihen kuului ilmainen olut. Bändit olivat suorastaan yllättävän hyviä. Kovin pitkään ei kuitenkaan oltu ts. vain pari tuntia, koska toisen piti vielä päästä töihin ja alkoi tussa itsellekin tulla olo, että voisi kotiin siirtyä.
Kotona onkin sitten luettu uutisia Japanin järistyksestä ja tsunamista. Olo on turvallinen, mutta epäuskoisen epäturvallinen. Tiedän, ettei aaltojen suunnan pitäisi olla tämä ja kaiken pitäisi muutenkin järjen mukaan olla varsin ok tällä suunnalla, mutta on tuo kuitenkin niin lähellä, ettei oikein tiedä mitä ajatella. Ei ole tullut oltua näin lähellä isompia luonnon mullistuksia ikinä ja ehkä olisin lopunkin elämäni näistä kauempana selvinnyt. Toivottavasti nyt kuitenkin selvitään kaikkialla mahdollisimman vähällä, vaikka kuvat Japanista ovatkin aika hurjia.
Pitäisi kai nukkumaankin mennä, kello hyvin lähellä puolta yötä ja aamupäivästä pitäisi olla labralla kuuntelemassa ihmisten esityksiä projekteistaan. Nuo Japanin uutiset kuitenkin pitävät hitusen adrenaliinitasoja ylhäällä, mutta josko tästä saisi itsensä rauhoitettua unten maille, kun lopettaisi uutisten lukemisen ja lukisi jotain rauhallisempaa. :)
Turvallista viikonloppua ja kevättä!
perjantai 4. maaliskuuta 2011
Perjantai
Olisi Korea-ajan ensimmäinen perjantai. Tänään oli orientation, jossa tuli lisää infoa ja sai opaslehdyköitä. Opaslehdyköistä ei vaan hirveästi ollut hyötyä, olivat näet koreaksi ja tunnetustihan osaan monta sanaa koreaa, eli en yhtäkään.
Kaverin labrabuddy vei meidät ostamaan metrokortit, pitääkin muistaa ottaa kuva, ja lopun iltapäivän aikana selviskin koko viikonlopun suunnitelmat. Tänään paikallisten kanssa pariksi tunniksi baariin, huomenna kaupungille ja sunnuntaina johonkin temppelikierrokselle. Siistiä!
Ensi viikon lauantaina onkin sitten joku oman labran seminaari, josta en taas tiiä tai tajua mitään, mut ei se haittaa. Alan tykätä yhä enemmän mun proffasta, vaikka epäilen et se osaa olla myös aika kamala, jos sille päälle sattuu. Kaverin labrassa ollaan aika jäykkiä tapojen suhteen ja vaikka kaveri olikin kysymällä saanut luvan olla iltoja pois labrasta ja lauantaita vapaana ja perjantaina luvan lähteä aiemmin, kunhan ilmoittaa ajoissa, niin silti sen odotetaan olevan paikalla mahdollisimman paljon kuten muutkin. Kuten muutkin tarkoittaa, että paikalla ollaan ennen professoria ja lähdetään vasta proffan jälkeen.
Omalle kohdalleni osui tosiaan rento kaveri. Puhuu hämmentävän huonoa englantia siihen nähden, että on tehnyt paljon kaikenlaista ulkomailla, mutta ilmoitti jo ensimmäisenä päivänä, että voin ottaa vähän rennommin toimistolla. Tänään sitten kysyin noista työajoista ja se vaan totesi, että mee niinku lystäät. Näillä muilla on odotusarvoinen työaika, mutta tiiän et haluat nähdä ja reissata ja muuta, joten kuhan välillä oot toimistolla ja ilmoitat, jos oot useamman päivän putkeen pois. Minähän vaan että ok, asia selvä. :D
Kaverin labrabuddy vei meidät ostamaan metrokortit, pitääkin muistaa ottaa kuva, ja lopun iltapäivän aikana selviskin koko viikonlopun suunnitelmat. Tänään paikallisten kanssa pariksi tunniksi baariin, huomenna kaupungille ja sunnuntaina johonkin temppelikierrokselle. Siistiä!
Ensi viikon lauantaina onkin sitten joku oman labran seminaari, josta en taas tiiä tai tajua mitään, mut ei se haittaa. Alan tykätä yhä enemmän mun proffasta, vaikka epäilen et se osaa olla myös aika kamala, jos sille päälle sattuu. Kaverin labrassa ollaan aika jäykkiä tapojen suhteen ja vaikka kaveri olikin kysymällä saanut luvan olla iltoja pois labrasta ja lauantaita vapaana ja perjantaina luvan lähteä aiemmin, kunhan ilmoittaa ajoissa, niin silti sen odotetaan olevan paikalla mahdollisimman paljon kuten muutkin. Kuten muutkin tarkoittaa, että paikalla ollaan ennen professoria ja lähdetään vasta proffan jälkeen.
Omalle kohdalleni osui tosiaan rento kaveri. Puhuu hämmentävän huonoa englantia siihen nähden, että on tehnyt paljon kaikenlaista ulkomailla, mutta ilmoitti jo ensimmäisenä päivänä, että voin ottaa vähän rennommin toimistolla. Tänään sitten kysyin noista työajoista ja se vaan totesi, että mee niinku lystäät. Näillä muilla on odotusarvoinen työaika, mutta tiiän et haluat nähdä ja reissata ja muuta, joten kuhan välillä oot toimistolla ja ilmoitat, jos oot useamman päivän putkeen pois. Minähän vaan että ok, asia selvä. :D
maanantai 28. helmikuuta 2011
Korea
Jos tämä blogi vaikka siirtyisi sujuvasti Ranskasta Koreaan.
Näköjään ei ole tullut kirjoitettua mitään piitkään aikaan. Enpä edes tajunnut siitä olevan noin pitkästi, ei ehkä sitten ihme, että tuntui vähän unohtuneen miten tänne kirjaudutaan. Onneksi on kaverin blogi, jonka kautta ainakin löytyy oikean sivuston. :D
Koreaan tosiaan saavuttu. Pikainen haku ja myöhäinen hyväksymiskirjeen saapuminen johtivat pikaiseen projektiin, joka päättyi ja alkoi eilen maahan saapumisella. Kaikki vielä vähän sekaisin, mutta ehkä nää tästä sutviintuu. Ainakin ruokailukutsuja tuli eilen vaikka keltä, joten nälkä ei kai pitäisi iskeä, jos vaan saisi syötyä. :D
Käytiin hetki sitten ensimmäisellä paikalliseen tyyliin tehdyllä lounaalla. Voin kertoa, että prosessiin johon paikalliset käyttävät ehkä vartin, meni meillä noin kolme varttia. Nuudelien syöminen lusikalla ei muuten ole hirveän helppoa, riisi kyllä toimii. :D
Iltapäiväksi mennään kiertelemään kylille ja kai käymään kaupassakin. Jos huomenna selviäisi taas labraan ja saisi ees joitain asioita vähän lisää vielä selville. Meillehän siis ensimmäisenä osoitettiin tietokonepaikat labrasta, jossa istuvat kaikki kyseisen labran opiskelijat/työntekijät professorin johdolla. Pisti vaan vähän miettimään, että mitä mun sillä koneella pitäisi tehdä, mutta eräs intialainen opiskelija sen mulle kertoi, kun tunnusti ekat puolitoista kuukautta istuneensa koneella kirjoitellen maileja ja lukien kaikenlaista.
Expect me to be in facebook early in the mornings suomen aikaa, luulisin. :D
Näköjään ei ole tullut kirjoitettua mitään piitkään aikaan. Enpä edes tajunnut siitä olevan noin pitkästi, ei ehkä sitten ihme, että tuntui vähän unohtuneen miten tänne kirjaudutaan. Onneksi on kaverin blogi, jonka kautta ainakin löytyy oikean sivuston. :D
Koreaan tosiaan saavuttu. Pikainen haku ja myöhäinen hyväksymiskirjeen saapuminen johtivat pikaiseen projektiin, joka päättyi ja alkoi eilen maahan saapumisella. Kaikki vielä vähän sekaisin, mutta ehkä nää tästä sutviintuu. Ainakin ruokailukutsuja tuli eilen vaikka keltä, joten nälkä ei kai pitäisi iskeä, jos vaan saisi syötyä. :D
Käytiin hetki sitten ensimmäisellä paikalliseen tyyliin tehdyllä lounaalla. Voin kertoa, että prosessiin johon paikalliset käyttävät ehkä vartin, meni meillä noin kolme varttia. Nuudelien syöminen lusikalla ei muuten ole hirveän helppoa, riisi kyllä toimii. :D
Iltapäiväksi mennään kiertelemään kylille ja kai käymään kaupassakin. Jos huomenna selviäisi taas labraan ja saisi ees joitain asioita vähän lisää vielä selville. Meillehän siis ensimmäisenä osoitettiin tietokonepaikat labrasta, jossa istuvat kaikki kyseisen labran opiskelijat/työntekijät professorin johdolla. Pisti vaan vähän miettimään, että mitä mun sillä koneella pitäisi tehdä, mutta eräs intialainen opiskelija sen mulle kertoi, kun tunnusti ekat puolitoista kuukautta istuneensa koneella kirjoitellen maileja ja lukien kaikenlaista.
Expect me to be in facebook early in the mornings suomen aikaa, luulisin. :D
keskiviikko 16. syyskuuta 2009
Oulu
Takaisin Oulussa, takaisin arkipäivässä, tosin pehmeällä laskulla. Tällä hetkellä menossa vain kahta kurssia ja niistäkin oikeastaan vasta luentoja, niin ei juuri hetkauta.
On vaan vähän tylsää mutta nyt en siitä tosiaan valita, koska lokakuun iskiessä kuvaan astuu asia, jota kutsutaan täydeksi kalenteriksi. Se on kumma, kuinka suuren muutoksen yksi viikko voi tehdä kalenterin tyhjyyden ja täyteliäisyyden välille.
On vaan vähän tylsää mutta nyt en siitä tosiaan valita, koska lokakuun iskiessä kuvaan astuu asia, jota kutsutaan täydeksi kalenteriksi. Se on kumma, kuinka suuren muutoksen yksi viikko voi tehdä kalenterin tyhjyyden ja täyteliäisyyden välille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)