Oulu

Takaisin Oulussa, takaisin arkipäivässä, tosin pehmeällä laskulla. Tällä hetkellä menossa vain kahta kurssia ja niistäkin oikeastaan vasta luentoja, niin ei juuri hetkauta.

On vaan vähän tylsää mutta nyt en siitä tosiaan valita, koska lokakuun iskiessä kuvaan astuu asia, jota kutsutaan täydeksi kalenteriksi. Se on kumma, kuinka suuren muutoksen yksi viikko voi tehdä kalenterin tyhjyyden ja täyteliäisyyden välille.

Kengat, Mexico ja Tiina

Niin, mullahan on siis kone rikki, joten aakkoset eivat sisalla pilkullisia kirjaimia.

Matkusteltiin viikonloppuna kiertamaan Mont Saint Michelia, joka on kaunis paikka btw., ja matkan aikana tuli keskustelua kengista. Matkassa oli seitseman meksikolaista, Paul itavallasta ja mina, joten vaihtelevat nakokannat saattoivat olla odotettavissakin mutta tulivat silti hieman yllatyksena.

Suomalaisen kulttuurin mukaisestihan on erittain normaalia ja suositeltavaa poistaa kengat jalasta, kun mennaan sisalle taloihin. On jopa erittain tavallista, poistaa kengat koulussa ollessa, nain ei varmasti ole meksikossa.

Ensimmainen keskustelu alkoi aiheesta "mulla on luokassa ranskalainen tytto ja se ottaa tosi usein kengat pois luokassa, eiko ole allottavaa?" ja tuo kysymys oli siis kohdistettu minulle. Mietin hetken ja vastaus kulki linjoilla en koe sita allottavaksi, jos jalat eivat haise, eli jos niita ei ole haudottu kovin montaa tuntia niissa kengissa. Tuo aiheutti uskomattoman maaran ihmetysta ja sitten oli vaan pakko todeta, etta olen kasvanut kulttuurissa, jossa on normaalia ottaa kengat jalasta ja itse en todellakaan nauti niiden pitamisesta.
Oli nailla meidan meksikolaisillakin sitten kokemusta vierailutilanteista ulkomailla, jolloin oli pitanyt ottaa kengat pois jalasta, mutta yha se aiheutti ihmetysta.

Toinen hauska kenkayhteensattuma oli, kun lahdettiin laskuveden aikaan kiertamaan saarta. Merenpohja oli tietenkin mutaisa ja heti lahtiessa suurin osa laittoi jalkaansa lapyttimet tai muut sandaalityyppiset kengat. Itsellani oli kuluneet kavelutossut ja mulle esitettiin kysymys, etteiko olisi parempi laittaa sandaalit jalkaan? Vastasin vaan, ettei mulla ole sandaaleja, jolloin neuvottiin et enta ne, joita kaytat kun kayt suihkussa! Meika jaa hetkeksi tuijottamaan suu auki miettien mika, kuka ja hah ja tajuten sitten vastata, etten kayta kenkia suihkussa. asia jai hetkeksi, kun siita lahti pari meksikolaisista tytoista hakemaan lipsukoita jalkaansa, jolloin palattiin aiheeseen "Niin, siis etko sa oikeasti aio laittaa vaikka sandaaleja jalkaan" "Ei mulla ole sandaaleja" "No siis esimerkiksi ne, joita kaytat suihkussa" "Usko jo, en ma kayta kenkia suihkussa! Miksi ihmeessa kayttaisin?!" ja ryhmaihmetys "Sa et siis oikeasti kayta kenkia suihkussa?!"

Onneksi mulla oli Paul mukana, jolloin saatoin tarkistaa mielenterveyteni ja todeta, ettei ne kaikki muutkaan kayta kenkia suihkussa. Itsellani ei rehellisesti ollut ennen tuota tullut mieleenkaan kayttaa ja samalla kun itse ihmettelin, etten ollut koskaan kuullut kenenkaan kayttavan sandaaleja suihkussa, niin meksikolaiset ihmettelivat asiaa toiseen suuntaan.

Selitysten jalkeen ymmarran kylla syyn eli homeet ja sienet, jotka saattavat tarttua, mutta en ma silti aio ruveta normaaleissa siisteissa eurooppalaisissa suihkuissa, saati omassa kylpyhuoneessani, kayttamaan sandaaleja. :)

Luxemburg

Toki voisi kirjoittaa arkipäivästäkin ja jossain vaiheessa vielä tekee senkin. Nyt kuitenkin muisteloja matkoista.

Meillähän oli täällä täysin turha intersemester tammikuun puolivälistä käytännössä helmikuun loppuun, virallisesti puoliväliin. Tuona aikana käytiin Jeremyn ja Ingridin kanssa viikonloppu matkalla Luxenburgissa.

Luxenburgin reissu oli märkä mutta kiinnostava. Kaupunki itsessään on erittäin kaunis mutta kesäreissaaminen luultavasti suositeltavampaa, jolloin voisi päästä linnanraunioihin sisällekin. Nyt kiertelimme vaan kaupunkia kaatosateessa ja järjettömässä tuulessa, sekä tutustuimme historiaan kaupunginmuseossa.

Matkat Luxemburgiin menivät sujuvasti junalla. Menomatkalla pysähdyttiin vilaisemaan Metziä, jonka asema aiheuttaa edelleen naurureaktioita. Nauraminen ei niinkään johdu asemasta itsestään vaan ennemminkin paikallisista poliiseista.

Ranskassahan pitää käytännössä aina olla kykenevä esittämään henkilöllisyystodistus ja kymmenen euron edestä rahaa. Totesimme tämän käytännössä, kun söimme lounasta Metzin asemalla. Istuimme kiltisti parin muun nuoren kanssa patongilla aseman penkeillä, kun viereen tulee ihan normaalin oloisesti pukeutunut häiskä. Tyyppi esittää meillä jonkun etsiväkortin ja haluaa nähdä kaikilta henkilöllisyystodistuksen. Tämä meni vielä vaan ihmetyksellä "ok".

Vähän myöhemmin, kun olimme vaihtaneet paikkaa lämpimämpään, jossa istui toki enemmän väkeäkin, paikalle saapuu ryhmä poliiseja ja alkaa tarkistaa kaikilta henkkarit. Me katsomme toisiamme ja purskahdamme nauruun, täysin oikea reaktio toki, kun poliisit haluavat nähdä henkkarisi. Tulipahan todistettua, että Ranskan lakejakin voidaan välillä toteuttaa käytännössä.

Luxemburgissa tosiaan satoi, kaatamalla, ja tuuli ihan hulluna. Riittäkö, jos sanon että taidettiin hajottaa kolme sateenvarjoa? Hostelli oli mukava. Siisti, mukava henkilökunta ja aamupala oli hyvä. Huonetoverit olivat mielenkiintoisia. Toisena aamuna kävivät tosin vähän hermoille, kun alkoivat laittautua puoli kuudelta, lainkaan välittämättä aiheuttamastaan melusta ja välkyttelemällä valoja muutaman minuutin välein. Olivat pari, jotka tekivät/tekevät tohtoria englannissa ja olivat osallistumassa seminaariin EU:n toimistoilla.

Eu:n alueet eivät juuri vakuuttaneet mutta käytiin me sielläkin ihan sivistyksen vuoksi uimassa. Lisäksi ehdittiin eksyä ulos turistikartalta, kun tie meni poikki väärästä kohdin ja päätettiin kiertää "vähän tuosta sivusta". Löydettiin kuitenkin Puolan suurlähetystö.

Hieno reissu, ei siinä. Paremmat säät ja rauniot auki, niin matkailemaan heti uudelleen.